maanantai 24. helmikuuta 2014

Punastuttaako?


It wasn't me!
Toimin tahtomattani kuntosalin yleisenä dj:nä puolet polkulaiteajasta kunnes keksin että viheliäisen vaimea volyymi kuulokkeissa johtuikin puhelimen pistokkeesta pudonneesta piuhasta. Anteeksi anellessani kanssatreenaajat kiittelivät kohteliaasti Beyoncen biiseistä.

Kirjastossa muka  salaa muilta mussutettu makeispussi. Tiedättehän temmon kun karamellit kumoaa pienessä nälässä? Ylös tietokoneen äärestä ähellettyäni takana tuijottikin lasikopissa lössi lukiolaispoikia. Hei vaan kaikille!

Minä olen hävennyt ja nolostellut itseäni ja tekemisiäni nuorempana ihan riesaksi asti; koulurepun piti roikkua tarpeeksi alhaalla ettei vääränlainen takamus olisi näkynyt, yliopistossa punastelu ja takeltelu vei ilon esitelmistä ja kaikenmoiset videoinnit nolottivat kun ääni oli kamala. Parhaiten olisin tutustunut ihmisiinkin sähköpostien välityksellä. 
Varmaan aika yleistä nuorella ihmisellä, jolla on vain itsensä ruodittavana ja ruoskittavana. Niin eikä fb:n, instan, twitterin..(you name it) tykkää -nappulaa. Hah.
Sitten rohkaisi matkailu, itsenäistyminen, työkuviot ja lopulta perustettu perhe. Noita tämänpäiväisiä hassuja tilanteita sattuu, mutta puna ei nouse niin pahasti kuin ennen. 

Nolostutteko te helposti? Millaisissa tilanteissa? 



Bianca**



Ei kommentteja: