keskiviikko 19. helmikuuta 2014

Miten selättää kevätmasis?

On siis kevät kuljen Hakaniemen rantaan, tuuli ei tuule mutta sade kyllä jaksaa..
Vaikka sydänsuruja ei tällä hetkellä olekaan symppaan edelleen tuota Tavaramarkkinat-yhtyeen kipaletta. Etenkin kun se on yhdistetty inhokkivuodenaikaani, kevääseen.

Kevät on puhkeamisen aikaa, uudistumista. Lumen alta paljastuva asfaltti, tennarisäät ja tiputtelevat rännit. Sydän ja linnut laulaa. Joo ehkä jos olisin Pariisissa kirsikkapuiden katveessa. Mutta mitä ihanaa on ruskeissa lumikasan jämissä, joita ylittäessä likaantuu ja kastuu liian aikaisin puetut conssit ..takkikin näyttää aina keväisin kulahtaneelta, niin kuin sen kantajakin.
Syksyllä luonto on karu ja paljas, mutta hämärässä siitä tulee tunnelmallinen. Keväässä on jotain ankeaa joka pahenee lumikasojen kirkkaudessa.

Teinkin sitten pienen kuvakollaasin miten selättää ankeus. Sillä vaikka olemme vähemmistöryhmä, olen kuullut muistakin kevätmasistelijoista..
Leiki kesää sisällä. Shortsien pukeminen tsemppaa myös terveempään ateriavalintaan.

Tee inventaario vaatekaappiin ja voit aloittaa kesävaatteiden kartoituksen ja haaveilun. Jos sinulla ei ole vielä viikkaria, hanki se! Saat vaatepinot kuin putiikeissa!

Tuo pikkukokki kirvoittaa meissä hymyn pakostikin, mutta pointtina tässä oli leikin rikastuttaminen.
Hyvä leikki=tyytyväisempi lapsi=positiivisempi äiti.
Vanhan tv-tason päätyyn maalasin vesivärillä lieden ja annoin oikeaa pastaa synttärilahjaksi saatuihin kattiloihin. Menestys! Jos sinulla ei ole lasta, vesivärimaalaus on rentouttavaa ja terapeuttista anyway.


Tee jotain villiä! Esim. vie raakakaakao keramiikkakupissa lähipuistoon.

Hanki kukkia! Tai istuta ruokayrttejä sisälle!

Kun lapsi kipuilee korvatulehdusta tai on muuten univaje, muista lääkitä myös itsesi. 

Viimeinen kohta olisi ollut viinilasillinen kaverin kanssa, mutta siitä saan kuvan vasta ensi perjantaina:) Nyt nukutushommiin, morjenttes muruset!


Bianca**






2 kommenttia:

Maria kirjoitti...

Pääsinpäs viimein kommentoimaan, vaikka olenkin lukenut kuulumiasi täältä alusta asti. Ihanan tiheä postaustahti sulla! Aina on ollut uutta kivaa luettavaa odottamassa, kun olen tänne kurkannut.

Hassua muuten miten me ihmiset ollaan niin erilaisia, kun mulla taas energia lisääntyy valoisuuden kasvaessa, enkä voi sietää pimeää vuodenaikaa. Hyvä mielikuvituksesi näyttää onneksi pelastavan sut pieneltä kevätmasikselta ja kesää kohtihan tässä jo mennään kovaa kyytiä.

Iloista sunnuntaipäivää koko perheelle!

Bianca Bernard kirjoitti...

Joo, alun intoa ;) Mukavaa kun tulit ja ihan mahtavaa että sunkin blogi on taas auennut!